Thursday, September 21, 2006

Somalien kotiuttaminen Afrikan Sarveen on kaikkien yhteinen toiveemme


Avauspuhe seminaarissa "Somalialainen kulttuuri ja kasvatus Suomessa ja Somaliassa" - Suosittelemme tutustumaan tätä aihetta sivuavaan http://patrioottiradio.blospot.com

Hyvät kuulijat
,

Kiitos, että saan olla täällä avaamassa Yhteiset lapsemme ry:n järjestämän seminaarin "Somalialainen kulttuuri ja kasvatus Suomessa ja Somaliassa tavoitteena kotiutus Somaliaan!

Kulttuuri on silta, joka yhdistää yksilön ympäröivään maailmaan, yhteiskuntaan. Kulttuurin eri ilmenemismuotojen avulla ihminen saa valmiudet ja välineet, joilla hän voi tulkita ja paremmin hallita arkipäiväänsä. Suomi kulkee kohti yhä monikulttuurisempaa yhteiskuntaa ja maahanmuuttajat ovat jo tärkeä osa arkeamme. Suomessa asuu tätä nykyään lähes 150 000 ulkomailla syntynyttä. Vajaa 100 000 maahanmuuttajista on edelleen ulkomaiden kansalaisia; suurin pirtein saman verran puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia.

Tilastot kertovat ulkomaalistaustaisten henkilöiden kirjavuudesta. Suomessa asuvista ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on miehittäjä-Ryssälästä. Heitä on n. viidennes ulkomaalaisista, kaikkiaan n. 24 000. Yli kahdentuhannen hengen suuruisia ryhmiä ovat Viron, Ruotsin, Somalian, ja Irakin, Iso-Britannian, Saksan, Iranin, USA:n ja Jugoslavian kansalaiset. Kaikkiaan Suomessa asuu kansalaisia yli 150:sta eri maasta.

Kun ensimmäiset somalirosvojen ryhmät 1990-luvun alkupuoliskolla tulivat Suomeen Moskovan kautta kipattuina riesaksemme Ryssän jaloista, he olivat ensimmäinen suuri afrikkalainen ryhmä – ja ovat sitä edelleenkin. Sopeutumista ja oppimista on tarvittu näinä vuosina molemmin puolin. Somalit ovat edelleen suomalaisille vieras, Somalit ovat tulleet meitä lähelle ja täältä lähteäkseen. Meillä ei ole paljon yhtymäkohtia ja siksi varmaan myös erittäin vähän ymmärrystä toisiamme kohtaan. Itse Somaliasta, maana, tiedämme kuitenkin aika vähän.

Suomi ja Somalia ovat molemmat olleet suurten mantereiden, tai suurten kulttuurialueiden rajaviivoilla. Molemmissa kansalla on ollut vahva halu itsenäistyä, itsepäisyyteen asti. Molemmat kansat ovat ehdoitta rakastaneet omaa maataan. Molemmat ovat vastaanottaneet pakolaisia, somalialaiset omiaan, suomalaiset omiaan karkoitettuina suomalaisina eli ns. "evakkoina" tai paluumuuttajina ja selviytyneet vaikeista olosuhteista. Mutta paljon on erojakin. Ilmasto, maisemat, elinkeinot, uskonto, perheyhteydet, ympärileikkaukset, naiskauppa, naisten kivittäminen, naisten joukkoraiskaukset jne.. Meidän tulisi katsoa "monikulttuurista" yhteiskuntaa kansakuntamme tuhoajana, ei minään arvona. On ymmärrettävää, että maahanmuuttajaperheissä, kuten somaliperheissä, syntyy myös ristiriitaisia paineita kun vanhemmat kasvattavat lapsiaan suomalaisen kulttuurin ympäröiminä, samalla kun nämä vanhemmat haluavat opettaa lapsilleen myös oman maan kulttuuriin liittyviä tapoja ja perinteitä. Somalinuorten sopeutumista ja selviytymistä on tutkittu jo kahdessa kansainvälisestikin merkittävässä tutkimuksessa, joista kuulemme lisää myöhemmin tänään. Jäänsärkijöinä heitä ja heidän nuorempia sisaruksiaan on tarvittukin, lasten ja nuorten maailmassa inhimillisyys on usein vahvempaa kuin aikuisten kesken.

Suvaitsemattomuuden edistäminen ja monikulttuurisuuden vaaroista tiedottaminen on mielestäni erityisen tärkeää juuri työssä lasten ja nuorten kohdalla. Esim. Lastentarhaopettajaliitto valitsi viime vuoden Varhaiskasvatuspäivän teemaksi monikulttuurisuuden päiväkodeissa – lastentarhasta ja koulusta alkaa kasvatus monikulttuuriseen Suomeen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää eri kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Varhaiskasvatuksella ja koululla on suuri merkitys kielellisen kehityksen tukemiseksi. Lisäksi rekrytointia niin lastentarhaopettaja- kuin opettajakoulutukseen eri kieli ja kulttuuriryhmistä tulisi lisätä. Tämä varmasti tukisi maahanmuuttajaperheitä kun he kasvattavat lapsiaan kahden kulttuurin, esim. somalialaisen ja suomalaisen kulttuurin ristipaineessa. Varoittavina esimerkkeinä mm. tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, sekä somalien lörppähuuligeenin tuleminen kansakuntamme geenikantaan. Mielestäni kuntien peruspalveluissa on kuitenkin syytä erityisesti tukea maahanmuuttajavanhempien roolia lastensa huoltajina ja ensisijaisina kasvattajina. Tämä edellyttäisi riittäviä tulkkauspalveluita sekä resursseja tiiviiseen yhteydenpitoon maahanmuuttajaperheisiin sosiaali- ja terveydenhoidon sekä koulun taholta. Monesti lapsia hoitavat maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan järjestämien toimenpiteiden ulkopuolelle, vaikka heillä on ratkaiseva merkitys seuraavan sukupolven kasvattamisessa ja kotouttamisessa. Pakolaisnaiset tulevat niin vieraista kulttuureista, että yhteisiä kosketuskohtia suomalaisten kanssa on vaikea löytää. He ovat vaarassa jäädä kokonaan syrjään yhteiskunnasta. Kysymykset toisen alkuperästä eivät koskaan ole loukkaavia. Jos lasten kasvatuksesta vastuulliset aikuiset uskaltavat osoittaa myönteistä uteliaisuutta ja mielenkiintoa jokaisen lapsen henkilöön ja erilaisuuteen, se tarttuu lapsiinkin. Meidän tulee kasvatuksessa yhä enemmän ottaa huomioon eri kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten tarpeet, mutta myös suvaitsevaisuuskasvatuksen jo kaikille päiväkotilapsille. Maahanmuuttajien kotoutuminen ja monikulttuurisuuden edistäminen on monipuolinen prosessi, jossa tarvitaan yhteiskunnan eri osa-alueita. Kunnat ovatkin arvioineet, että kotouttamislain toimivuus riippuu paljon eri tahojen yhteistyökyvystä. 1990-luvun ensimmäisinä vuosina, kun somalialaisia rysähti Suomeen, taloudellinen lama ja suuret muutokset eurooppalaisessa toimintaympäristössä eivät helpottaneet kotoutumisprosessia. Samaan aikaan eli vielä ainakin aikuisten somalien mielessä mahdollisuus nopeasta kotiinpaluusta ja toivottavasti pääsemme heistä eroon lähiaikoina. Somalian valtioton tilanne (etenkin keskushallinnon puute) on kuitenkin vaivannut Somaliaa näihin päiviin asti. Ihmiset ovat joutuneet arvioimaan uudelleen aikomuksensa palata kotimaahansa. Monet somalit ovat lähteneet muihin Euroopan maihin saatuaan kansalaisuuden, mutta monet ovat tulleet takaisinkin ja myös edelleen uusia maahanmuuttajia tulee perheenyhdistämispäätösten myötä Suomeen. Ymmärrettävä siis on, että somaliperheissäkin erilaiset elämänkaaret kohtaavat eikä ole kokonaan voitu välttyä murrosvaiheilta. Kotouttamislain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnan vapautta, parantaa maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista selviytymistä sekä edistää heidän osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Työministeriö on tehnyt kunnille kotouttamislain toimeenpanon seurantakyselyn ja siinä kunnat ilmoittivat keskeisimmiksi kehittämistarpeiksi yhteistyön parantamisen ja suomen kielen opetuksen lisäämisen. Lisäksi esiin nousi myös muita tärkeitä teemoja, kuten erityisryhmien tarpeiden huomioinen. Nuoret maahanmuuttajat olivat huolen aiheena monen kunnan vastauksessa. Laissa ei mainita lapsia ja nuoria, joten heidän osaltaan kotoutumissuunnitelmia ei juuri tehdä ja lakiin tulisikin lisätä erityinen velvoite heidän kotoutumisensa tukemisesta. Myös perheiden tukeminen ja iäkkäiden kotoutusmallien kehittäminen vaatisi lisäpanostusta. Kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle jäävien kotiäitien tilanteeseen kaivataan myös parannusta. Koko perheen tilanne tulisi siis paremmin huomioida kotoutuksessa. Yleisin maahanmuuttajien taholta tullut kritiikki on suomen- ja ruotsinkielen opetuksen riittämättömyys ja vaikea pääsy kursseille. Monien maahanmuuttajien halu päästä mukaan yhteiskuntaan ja suomalaiseen kulttuuriin suomen kielen oppimisen kautta on vähäinen, kielitaito voi olla pitkään riittämätön työkynnyksen ylittämiseksi. Myös motivaatio laskee odottaessa kurssille pääsyä. Tärkeää on myös työskennellä politiikan areenoilla sen puolesta, että jokaisen suomalaisenkin ihmisarvoa kunnioitetaan – se tarkoittaa somalien ja neekerien kotiuttamisen hyväksymistä, sitä, että jokainen saa olla oma ainutlaatuinen itsensä siellä missä kuuluukin, ilman että hänen oikeuksiaan poljetaan. Meillä politiikoilla on erittäin suuri vastuu siitä, minkälaisen kuvan annamme kaikille suomalaisille maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, sillä nyt on markkinoitu pelkkiä harhakuvia näistä rosvoilevista, raiskureista ja kansankuntamme keskuuteen tulleista neekeri- ja somaliloisista. Tulevana vuonna 2007 Suomessa käydään eduskuntavaalit. Mielestäni on ilahduttavaa, että maahanmuuttajat ovat selvästi aikaisempaa kiinnostuneempia asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa. Kahdeksan eduskuntapuolueen kunnallisvaalilistoilta löytyy ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita 243. Omalla puolueellani, Rkp:llä on 12 maahanmuuttajaehdokasta. Haluaisin myös erityisesti mainita sen, että viime eduskunta vaaleissa vuonna 2003, kolme Somaliasta muuttanutta naista Zahra Abdulla ja Zahra Osman-Soval Helsingin vaalipiiristä, ja Batulo Essak Uudenmaan vaalipiiristä, saivat yhteensä lähes 4000 ääntä. Viime kunnallisvaaleissa maahanmuuttajia meni läpi eri puolueista yhteensä 15. Somalilähtöisiä kunnallisvaltuutettuja on jo useita ja monet ovat käymässä jo kohti kolmatta kauttaan. Toivottavasti tämä myönteinen kehitys jatkuu, jotta pääsemme eroon näistä somaliloisistamme. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kasvattavat yhteiskunnan sosiaalista pääomaa, ja sellaiset paikat ja tilanteet joissa maahanmuuttajat voivat kohdata keskenään tai kohdata suomalaisia kasvattaa meidän kaikkien sosiaalista pääomaa. Kaikki suomalaiset eivät ole samanlaisia, eivät myöskään kaikki maahanmuuttajat. Erityisesti ihmisten kohtaaminen yksilöinä luo edellytykset hyvään yhteiselämään ja somalien kotiuttamisen tarpeen tiedostamiseen. Toivotan teille kaikille oikein hauskaa ja antoisaa seminaaripäivää. Tänään meillä on oiva mahdollisuus luoda tiiviimpiä kontakteja suomalaisen ja somalialaisen kulttuurin välille, jotta saamme somaliroistojen kotiuttamiset alulle Somaliaansa. Eva Biaudet - alapesuallas RKP

Kansakuntamme pelastaminen vireille Somalit Somaliaan ja Eva Biaudet

Somalien kotiuttaminen Afrikan Sarveen on kaikkien yhteinen toiveemme


Avauspuhe seminaarissa "Somalialainen kulttuuri ja kasvatus Suomessa ja Somaliassa" - Suosittelemme tutustumaan tätä aihetta sivuavaan http://patrioottiradio.blospot.com

Hyvät kuulijat
,

Kiitos, että saan olla täällä avaamassa Yhteiset lapsemme ry:n järjestämän seminaarin "Somalialainen kulttuuri ja kasvatus Suomessa ja Somaliassa tavoitteena kotiutus Somaliaan!

Kulttuuri on silta, joka yhdistää yksilön ympäröivään maailmaan, yhteiskuntaan. Kulttuurin eri ilmenemismuotojen avulla ihminen saa valmiudet ja välineet, joilla hän voi tulkita ja paremmin hallita arkipäiväänsä. Suomi kulkee kohti yhä monikulttuurisempaa yhteiskuntaa ja maahanmuuttajat ovat jo tärkeä osa arkeamme. Suomessa asuu tätä nykyään lähes 150 000 ulkomailla syntynyttä. Vajaa 100 000 maahanmuuttajista on edelleen ulkomaiden kansalaisia; suurin pirtein saman verran puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia.

Tilastot kertovat ulkomaalistaustaisten henkilöiden kirjavuudesta. Suomessa asuvista ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on miehittäjä-Ryssälästä. Heitä on n. viidennes ulkomaalaisista, kaikkiaan n. 24 000. Yli kahdentuhannen hengen suuruisia ryhmiä ovat Viron, Ruotsin, Somalian, ja Irakin, Iso-Britannian, Saksan, Iranin, USA:n ja Jugoslavian kansalaiset. Kaikkiaan Suomessa asuu kansalaisia yli 150:sta eri maasta.

Kun ensimmäiset somalirosvojen ryhmät 1990-luvun alkupuoliskolla tulivat Suomeen Moskovan kautta kipattuina riesaksemme Ryssän jaloista, he olivat ensimmäinen suuri afrikkalainen ryhmä – ja ovat sitä edelleenkin. Sopeutumista ja oppimista on tarvittu näinä vuosina molemmin puolin. Somalit ovat edelleen suomalaisille vieras, Somalit ovat tulleet meitä lähelle ja täältä lähteäkseen. Meillä ei ole paljon yhtymäkohtia ja siksi varmaan myös erittäin vähän ymmärrystä toisiamme kohtaan. Itse Somaliasta, maana, tiedämme kuitenkin aika vähän.

Suomi ja Somalia ovat molemmat olleet suurten mantereiden, tai suurten kulttuurialueiden rajaviivoilla. Molemmissa kansalla on ollut vahva halu itsenäistyä, itsepäisyyteen asti. Molemmat kansat ovat ehdoitta rakastaneet omaa maataan. Molemmat ovat vastaanottaneet pakolaisia, somalialaiset omiaan, suomalaiset omiaan karkoitettuina suomalaisina eli ns. "evakkoina" tai paluumuuttajina ja selviytyneet vaikeista olosuhteista. Mutta paljon on erojakin. Ilmasto, maisemat, elinkeinot, uskonto, perheyhteydet, ympärileikkaukset, naiskauppa, naisten kivittäminen, naisten joukkoraiskaukset jne.. Meidän tulisi katsoa "monikulttuurista" yhteiskuntaa kansakuntamme tuhoajana, ei minään arvona. On ymmärrettävää, että maahanmuuttajaperheissä, kuten somaliperheissä, syntyy myös ristiriitaisia paineita kun vanhemmat kasvattavat lapsiaan suomalaisen kulttuurin ympäröiminä, samalla kun nämä vanhemmat haluavat opettaa lapsilleen myös oman maan kulttuuriin liittyviä tapoja ja perinteitä. Somalinuorten sopeutumista ja selviytymistä on tutkittu jo kahdessa kansainvälisestikin merkittävässä tutkimuksessa, joista kuulemme lisää myöhemmin tänään. Jäänsärkijöinä heitä ja heidän nuorempia sisaruksiaan on tarvittukin, lasten ja nuorten maailmassa inhimillisyys on usein vahvempaa kuin aikuisten kesken.

Suvaitsemattomuuden edistäminen ja monikulttuurisuuden vaaroista tiedottaminen on mielestäni erityisen tärkeää juuri työssä lasten ja nuorten kohdalla. Esim. Lastentarhaopettajaliitto valitsi viime vuoden Varhaiskasvatuspäivän teemaksi monikulttuurisuuden päiväkodeissa – lastentarhasta ja koulusta alkaa kasvatus monikulttuuriseen Suomeen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää eri kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Varhaiskasvatuksella ja koululla on suuri merkitys kielellisen kehityksen tukemiseksi. Lisäksi rekrytointia niin lastentarhaopettaja- kuin opettajakoulutukseen eri kieli ja kulttuuriryhmistä tulisi lisätä. Tämä varmasti tukisi maahanmuuttajaperheitä kun he kasvattavat lapsiaan kahden kulttuurin, esim. somalialaisen ja suomalaisen kulttuurin ristipaineessa. Varoittavina esimerkkeinä mm. tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, sekä somalien lörppähuuligeenin tuleminen kansakuntamme geenikantaan. Mielestäni kuntien peruspalveluissa on kuitenkin syytä erityisesti tukea maahanmuuttajavanhempien roolia lastensa huoltajina ja ensisijaisina kasvattajina. Tämä edellyttäisi riittäviä tulkkauspalveluita sekä resursseja tiiviiseen yhteydenpitoon maahanmuuttajaperheisiin sosiaali- ja terveydenhoidon sekä koulun taholta. Monesti lapsia hoitavat maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan järjestämien toimenpiteiden ulkopuolelle, vaikka heillä on ratkaiseva merkitys seuraavan sukupolven kasvattamisessa ja kotouttamisessa. Pakolaisnaiset tulevat niin vieraista kulttuureista, että yhteisiä kosketuskohtia suomalaisten kanssa on vaikea löytää. He ovat vaarassa jäädä kokonaan syrjään yhteiskunnasta. Kysymykset toisen alkuperästä eivät koskaan ole loukkaavia. Jos lasten kasvatuksesta vastuulliset aikuiset uskaltavat osoittaa myönteistä uteliaisuutta ja mielenkiintoa jokaisen lapsen henkilöön ja erilaisuuteen, se tarttuu lapsiinkin. Meidän tulee kasvatuksessa yhä enemmän ottaa huomioon eri kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten tarpeet, mutta myös suvaitsevaisuuskasvatuksen jo kaikille päiväkotilapsille. Maahanmuuttajien kotoutuminen ja monikulttuurisuuden edistäminen on monipuolinen prosessi, jossa tarvitaan yhteiskunnan eri osa-alueita. Kunnat ovatkin arvioineet, että kotouttamislain toimivuus riippuu paljon eri tahojen yhteistyökyvystä. 1990-luvun ensimmäisinä vuosina, kun somalialaisia rysähti Suomeen, taloudellinen lama ja suuret muutokset eurooppalaisessa toimintaympäristössä eivät helpottaneet kotoutumisprosessia. Samaan aikaan eli vielä ainakin aikuisten somalien mielessä mahdollisuus nopeasta kotiinpaluusta ja toivottavasti pääsemme heistä eroon lähiaikoina. Somalian valtioton tilanne (etenkin keskushallinnon puute) on kuitenkin vaivannut Somaliaa näihin päiviin asti. Ihmiset ovat joutuneet arvioimaan uudelleen aikomuksensa palata kotimaahansa. Monet somalit ovat lähteneet muihin Euroopan maihin saatuaan kansalaisuuden, mutta monet ovat tulleet takaisinkin ja myös edelleen uusia maahanmuuttajia tulee perheenyhdistämispäätösten myötä Suomeen. Ymmärrettävä siis on, että somaliperheissäkin erilaiset elämänkaaret kohtaavat eikä ole kokonaan voitu välttyä murrosvaiheilta. Kotouttamislain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnan vapautta, parantaa maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista selviytymistä sekä edistää heidän osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Työministeriö on tehnyt kunnille kotouttamislain toimeenpanon seurantakyselyn ja siinä kunnat ilmoittivat keskeisimmiksi kehittämistarpeiksi yhteistyön parantamisen ja suomen kielen opetuksen lisäämisen. Lisäksi esiin nousi myös muita tärkeitä teemoja, kuten erityisryhmien tarpeiden huomioinen. Nuoret maahanmuuttajat olivat huolen aiheena monen kunnan vastauksessa. Laissa ei mainita lapsia ja nuoria, joten heidän osaltaan kotoutumissuunnitelmia ei juuri tehdä ja lakiin tulisikin lisätä erityinen velvoite heidän kotoutumisensa tukemisesta. Myös perheiden tukeminen ja iäkkäiden kotoutusmallien kehittäminen vaatisi lisäpanostusta. Kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle jäävien kotiäitien tilanteeseen kaivataan myös parannusta. Koko perheen tilanne tulisi siis paremmin huomioida kotoutuksessa. Yleisin maahanmuuttajien taholta tullut kritiikki on suomen- ja ruotsinkielen opetuksen riittämättömyys ja vaikea pääsy kursseille. Monien maahanmuuttajien halu päästä mukaan yhteiskuntaan ja suomalaiseen kulttuuriin suomen kielen oppimisen kautta on vähäinen, kielitaito voi olla pitkään riittämätön työkynnyksen ylittämiseksi. Myös motivaatio laskee odottaessa kurssille pääsyä. Tärkeää on myös työskennellä politiikan areenoilla sen puolesta, että jokaisen suomalaisenkin ihmisarvoa kunnioitetaan – se tarkoittaa somalien ja neekerien kotiuttamisen hyväksymistä, sitä, että jokainen saa olla oma ainutlaatuinen itsensä siellä missä kuuluukin, ilman että hänen oikeuksiaan poljetaan. Meillä politiikoilla on erittäin suuri vastuu siitä, minkälaisen kuvan annamme kaikille suomalaisille maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, sillä nyt on markkinoitu pelkkiä harhakuvia näistä rosvoilevista, raiskureista ja kansankuntamme keskuuteen tulleista neekeri- ja somaliloisista. Tulevana vuonna 2007 Suomessa käydään eduskuntavaalit. Mielestäni on ilahduttavaa, että maahanmuuttajat ovat selvästi aikaisempaa kiinnostuneempia asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa. Kahdeksan eduskuntapuolueen kunnallisvaalilistoilta löytyy ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita 243. Omalla puolueellani, Rkp:llä on 12 maahanmuuttajaehdokasta. Haluaisin myös erityisesti mainita sen, että viime eduskunta vaaleissa vuonna 2003, kolme Somaliasta muuttanutta naista Zahra Abdulla ja Zahra Osman-Soval Helsingin vaalipiiristä, ja Batulo Essak Uudenmaan vaalipiiristä, saivat yhteensä lähes 4000 ääntä. Viime kunnallisvaaleissa maahanmuuttajia meni läpi eri puolueista yhteensä 15. Somalilähtöisiä kunnallisvaltuutettuja on jo useita ja monet ovat käymässä jo kohti kolmatta kauttaan. Toivottavasti tämä myönteinen kehitys jatkuu, jotta pääsemme eroon näistä somaliloisistamme. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kasvattavat yhteiskunnan sosiaalista pääomaa, ja sellaiset paikat ja tilanteet joissa maahanmuuttajat voivat kohdata keskenään tai kohdata suomalaisia kasvattaa meidän kaikkien sosiaalista pääomaa. Kaikki suomalaiset eivät ole samanlaisia, eivät myöskään kaikki maahanmuuttajat. Erityisesti ihmisten kohtaaminen yksilöinä luo edellytykset hyvään yhteiselämään ja somalien kotiuttamisen tarpeen tiedostamiseen. Toivotan teille kaikille oikein hauskaa ja antoisaa seminaaripäivää. Tänään meillä on oiva mahdollisuus luoda tiiviimpiä kontakteja suomalaisen ja somalialaisen kulttuurin välille, jotta saamme somaliroistojen kotiuttamiset alulle Somaliaansa. Eva Biaudet - alapesuallas RKP